Pöytä puhtaaksi ja hyvinvointiagenttien virkistysilta

Tänään oli sitten aika käydä viimeisen kerran (hetkeen, palaan kyllä ihan varmasti vielä pian!) tyhjentämässä työpöytä ja sanomassa moikat työkavereille. On ollut niin hieno kesä töiden puolesta, että haluaisin jo parin vapaan päivän jälkeen takaisin. Vierumäellä opiskelu tulee varmasti olemaan huippua, mutta vielä ei edes tajua, että vajaa viikko ja lähtee monen sadan kilometrin päähän uusien ihmisten seuraan ja arkeen tulee ihan uudenlainen rytmi. 

Työkuvioissani on pari juttua (kysykää ihmeessä, jos on jotakin muutakin!), jotka saattavat kiinnostaa ja hyödyttää teitä lukijoita tulevaisuudessa. 

Ensinnäkin työkokeilu. Mikä se on? Miten se toimii? Miten siihen pääsee? Mitä hyötyä siitä on? Työkokeilu on TE-toimiston järjestämä ja Kelan maksama systeemi niille, joillai ei ole koulu- eikä työpaikkaa, minun tilanteessani siis järkevää tekemistä välivuodelle. Työkokeiluun haetaan itse soittamalla TE-toimistoon ja keskustelemalla virkailijan kanssa mitä olisi järkevintä tehdä. Myös työkokeilupaikkaan otetaan itse yhteyttä ja kysytään olisiko ko. työpaikan (usein koulu tai päiväkoti) mahdollista ottaa tälläin "harjoittelija". Useimmiten pystyvät ottamaan, olethan heille ilmainen käsipari! Mitä hyötyä työkoeilusta minulle on ollut? Olen saanut rutkasti työkokemusta, mikä on auttanut pääsykokeissa ja olen nähnyt tulevan alani hommia ja sitä sivuavia töitä, nyt tiedän paljon tarkemmin mitä haluan Vierumäellä oppia ja mitä tehdä koulun jälkeen.

Toinen juttu, josta voisin muutaman sanan kirjoittaa on varsinainen työskentelyni kunnan liikunta- ja hyvinvointineuvojan kanssa. Työni alkoivat heinäkussa erilaisilla suunnittelutehtävillä, muun muassa peruskoulun liikuntapäivä, opettajien veso sekä liikunnan- ja hyvinvoinninpalveluketjun (LiPaKe) starttiryhmän lajikokeilulista. Lisäksi seurasin ja vedin muutaman jumpan (http://treenitrikoissa.blogspot.fi/2016/07/ohjausta-toisen-peraan.html). Heinäkuu meni uimakouluissa, mikä ole ehkä koko kesän kohokohta (http://treenitrikoissa.blogspot.fi/2016/08/uimakoulu.html)! Elokuussa oli normaaleja toimistopäiviä, enemmän palavereja, joitain ohjauksia, tapahtumien järjestelyjä ja kouluvierailuja. Eli kokonaisuudessaan paljon vauhdikkaampaa työskentelyä, mikä oli tosi kivaa ja ehdin vielä nähdä tämän normaalimman arjen, kesällä moni on lomalla ja asiat tahtovat vähän seistä.

Mutta takaisin tähän päivään... Illalla oli kunnan eri työpaikkojen hyvinvointiagenttien virkistysilta. Ensin menimme Rauman uimahalliin, jossa uimaseuran päävalmentaja piti meille teknikkaopetusta rinta- ja vapaauinnista. Oli tosi kivaa ensinnäkin päästä uimaan ja lisäksi harjoittelemaan vähän erilaisilla ohjeilla ja harjoitteilla, kuin Varalan uintitunneilla ja uimaopettajakurssila. Uimisen jälkeen mentiin Pizzeria Rivieraan syömään, oli niin kova nälkä, että mikä vaan ruoka olisi uponnut, mutta kyllä tuolla vaan tehdään hyviä ja laadukkaita gluteenittomia pitsoja, suosittelen! Masu oli aika tavalla täynnä ruokailun jälkeen, mutta kuten näkyy, jälkiruoka frappe menee onneksi suoraan sydämeen! 

Tulee kyllä aikamoinen ikävä tätä työpaikkaa ja työkavereita. Hyviä työnantajia on osunut kohdalle ennenkin, mutta kyllä tämäkin oli aika erityisen hyvä ja joustava ja moniko käy työnantajan kanssa tällä frappella ja tällä tavalla hassuttelee kotimatkalla?! Ei kaikki ainakaan, onneksi minä sain!

Nyt on aika siirtyä hiljalleen koulumaailmaan, jossa hommat alkaa ihan puhtaalta pöydältä!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

HBD to me!

20 vuotta, uusi kymppi ja ikäkriisi! No ei ehkä ihan kriisi, mutta niin paljon on tapahtunut viimeaikoina, että väkisinkin on kasvanut ihmisenä.

Koko viikonloppu oli yhtä juhlaa, vaikka varsinainen päivä oli lauantaina 20.8., ja kiva niin!

Perjantai meni vielä Vuojoen Kartanolla työhommissa, mutta sielläkin oli niin kivaa ja leppoisaa, että ei mitään valittamista.

Lauantai aamupäivällä hain ensimmäisen kaverin bussista, viimeiset siivoukset ja seuraamaan urheilua. Ei huono kun keli ja seura oli kohdillaan! Ensin FC Eurajoen futispeli ja heti perään HC Eurajoen jäkisturnausta katsomaan. Pelien jälkeen oli tarkoitus suunnata vielä markkinoille, mutta kello olikin jo hitusen vaille neljä eikä pahemmin kerittykään aluetta kiertämään. Metrilakua kuitenkin sain muutaman pötkön, sehän se pääasia oli! Työkavereita en ehtinyt enää moikkamaan, mikä jäi vähän harmittamaan, onneksi tiistaina taas nähdään, kun menen siivoamaan työpöytäni ja illalla on hyvinvointiagenttien virkistysilta. Illan mittaa lisää kavereita saapui meille, oli kiva jutella pitkä ilta, kun ei vähään aikaan kaikkia ollut nähnyt. Pelailtiin, syötiin ja juotiin hyvin ja toivottavasti kaikilla oli kiva, mulla ainakin oli! Oli itseäasiassa niin kivaa, että kuvaaminen unohtui lähes kokonaan (huono bloggaaja-syndrooma...). Myöhemmin illalla lähdettiin kurkkaamaan Eurajoen markkinoiden kuuluisa kaljatelttaa ja kun siellä paloivat sulakkeet ja olot pimeässä teltassa väenpaljoudessa alkoivat käydä turhan tukaliksi siirryttiin Raumalle Dominoon. Siellä oli tapansa mukaan tosi hiljaista, mutta kun porukalla menee seurustelemaan niin eipä se pahemmin haitannut.

Sunnuntaina aamu käynnistyi hitaasti ja varmasti yhdentoista aikoihin, aamupalaksi kakkua ja karkkia ja viimeisetkin vieraat lähtivät ajelemaan kotia kohti. Oli kyllä erittäin onnistuneet kaksikymppiset! Ja kakkua ja karkkia on riittänyt ihan tähän päivään asti...

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Kartanon suviehtoo

Tänäkin vuonna olin Vuojoen Kartanon suviehtoossa kesätöideni kautta töissä. Aiempina vuosina työtehtäviini on kuulunut kulttuuritoimen info-pisteellä muun muassa arvontalipukkeiden tarkistus, perinnevaatteissa esiintyminen ja perinnetaitojen esittely sekä illalla puistokonsertin loputtua lava-alueen siivoaminen. Tänä kesänä olen ollut liikuntatoimen hommissa ja liikunta- ja nuorisotoimen yhteinen projekti oli järjestää lapsiperheille ohjelmaa Kartanon iltaa. Aiheeksi valikoitui mikäs muukaan kuin iloiset perheolympialaiset!

Lomaviikonloppu kotiseudulla

Vitsi, että on kivoja viikonloppuja yksi toisensa perään! Olen huomannut, ettei todellakaan tarvitse mennä merta edemmäs kalaan eli kun vaan pääsee omasta kotiympäristöstä hetkeksi pois, pääsee oikealla ajattelumallilla ja asenteella jo minilomalle. Töissä on kivaa, mutta on tosi kivaa, kun viikonloppuna on jotakin ihan muuta tekemistä. Ja sitten jaksaa taas viikolla painaa töissä ihan uudella innolla ja ideoilla!

Tähän viikonloppuun kuului muun muassa mökkeilyä kaverin mökillä meren rannassa. Uimista, grillailua, rakennushommia ja leffaa. Ihan kivaa! On niin eri olla jonkun toisen mökillä ja vielä ihan rauhassa, omalla mökillämme kun on usein muita sukulaisia ja jotakin tekemistä ja laittamista ja hommaa ja ja ja...

Mökiltä muurahaisten ja hyttysten keskeltä selvittyämme lähdettiin ajelemaan Reposaareen. Keli oli niin hieno ja lämmin, ettei edes tällä vilukissalla ollut kylmä!

Porissa oli viikonloppuna Porispere-musiikkitapahtuma ja se näkyi pyörä-, henkilö- ja automäärissä. Hyvä keli varmasti myös lisäsi väkeä. Itsellä on aika ristiriitaiset mielipiteet koko kaupungista, toisaalta meilläpäin "kuuluu" olla tykkäämättä Porista, mutta toisaalta aika jolloin Porissa oli rakkauden ja vapauden täyteinen koti näytti paljon hyvää kaupungista. Ehkä siis kuitenkin salaa, ainakin vähäsen, tykkään Porista ja sen ihmisistä...

Sunnuntaina olin luvannut viedä veljeni ja hänen kavereitaan Raumalle katsomaan Suicide squad-elokuvaa. Auto täynnä testosteronia, sweet sixteen henkivartijat perässäni sitä sitten paineltiin leffaan. Mitä elokuvaan tulee, ei ollut lempparikseni tästäkään. Viikonlopun aikana tuli jokunen pätkä katseltua ja mielestäni yli 2h elokuvat ovat jo liian pitkiä, en jaksa keskittyä niin kauaa vaikka elokuva muuten hyvä olisikin. Suicide squad oli ihan kiva, leppoisa toimintaa, että kyllä se kannattaa katsoa, jos jaksaa pari tuntia istuskella.

En tiedä mistä asti olen osannut oikeasti ottaa ilon irti tälläisista pienisä hetkistä, mutta se on aika kivaa?! Rantakivillä istuskelu ja meren katselu on kivaa. Lähikaupan jätskin syönti on kivaa. Terassilla istuskelu on kivaa. Ajeleminen on kivaa. Mäkissä teinien kanssa on kivaa. Leffan katsominen on kivaa. Niinkun oikeesti kivaa! Kyllä tämän moodin allekirjoitan mielelläni tuleviinkin päiviini!

Uimakoulu

Nyt on ehkä kesän huikeimmat neljä viikkoa, ja ainakin huikeimmat kesätyöviikot ikinä, taputeltu. Uimakoulussa oli niin kivaa! Mitä parhaimmat työkaveri, työpaikka, sää, fiilis, lapset ja työ. Meillä oli hyvän saan sattuessa tapana ottaa pitkät puolentoista tunnin ruokataukomme aurinkoa, joskus pelattiin lentopalloa ja suppailtiin. Ruokalujen suhteenkin oli vähän normityöpaikkaa paremmat oltavat, vietimme imittäin joka keskiviikko kebabkeskiviikkoa kylään pizzeriassa tai vaihtoehtoisesti mukaan haettua aurinkoa ottaessamme. Ja perjantain lounastauko oli omistettu grilliperjantaille pihveineen, makkaroineen ja vaahtokarkkeineen. Mukavaa yhteishengen luomista kaikkien pitkien taukojen viettäminen kyllä oli ja niin huikeat työkaverit, ettei niiden nassuihin kyllä todellakaan kyllästynyt kuukauden aikana. Kiitos kaikki!

Sain ihan valtavasti lisää kokemusta liikunta-alasta ja uimaopettajan työstä ja näen kyllä itseni tulevaisuudessakin tekemässä näitä hommia ainakin opiskeluiden ohella tai kesätyönä, ehkä joskus vielä enemmissäkin määrin, kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan?!

LOKilla meillä oli loistava uimaopettaja! Yksi parhaista opettajista, joka minulle on missään lajissa tai aineessa ikinä osunut kohdalle. Hän osasi todella käsitellä pientä ja pippurista opiskelijaa, joka halusi kovasti oppia, mutta jolla oli ehkä luokan lyhyin pinna...

Uimakoulussa sain työkavereilta kehuja hyvistä kuivanäytöistä, mikä on ehdottomasti LOKin ansioita! UImaopekurssilla maattiin pöydillä milloin mitenkin päin ja harjoiteltiin näyttöjen antamista. Opettaja ei päästänyt meitä helpolla, aina oli jotakin minkä voi kyseenalaistaa, parantaa tai tehdä paremmin. Ja ei minulla kyllä ennen kurssin alkua olisi ollut mitään mahdollisuuksia kertoa rinulin potkua näin tarkkaan... Nilkat kiertyvät ulos, reidet sisään, polvet ovat kohti pohjaa, potku suuntautuu alaviistoon eikä taakse, lantion kulma pysyy lähes muuttumattomana koko potkun ajan ja niin edelleen. Käsien käytöstä löytyisi toinen vastaava lista, samoin vapaauinnista ja selkäkroolista.

Uimakoulussa tuli vastaan hirmuisesti onnistumisia, kun ne lapset oikeasti oppivat uimaan ja ymmärsivät mitä halusin heidän tekevän. Sammakko muuttui rintauinniksi ja 10 metrin uimataito muuttui yli 25 metrin uimataidoksi. Oli niin mielettömän hienoa, kuinka paljon pystyin näille pienille uimareille antamaan, vaikka laji ei ole omin!

Olipas kiva viikonloppu

Pitsejä ja juhlia, metrilakua ja mäkkisafkaa, uusia kavereita ja vanhoja ystäviä! (Oikea urheilijan viikonvaihde... Mutta joskus näinkin, ei ole niin vakavaa!) Tämä viikonloppu olikin melkoisen vauhdikas! Vanhemmat ovat Jyväskylässä mökillä ja ralleja seuraamassa ja minä olen pikkuveljen kanssa pitämässä taloa pystyssä ja kasvimaata hengissä (jälkimmäisestä ei ole kyllä mitään takuita...).

Perjantaina Raumalla oli Mustan Pitsin Yö, johon suuntasin aluksi veljeni kanssa, kun herrasväki oli vihdoin saanut päätettyä pelataanko ilta jalkaplloa vai pitseilläänkö. Onkohan tuolla mies sukupuolella yleisesti ottaen vaikeuksia päättää mitä tehdä ja milloin vai olenko vain törmännyt viime aikoina harvinaisen moneen päätöskyvyttömään yksilöön? Ei pitseillä yleensäkään ole miten ihmeellistä, mutta on mukava kierrellä kojuja ja kuunnella katusoittajia ja Suomen tähtiartisteja, kun kaupunki on kerrankin herännyt eloon ja suomalaiset kaivautuvat ulos taloistaan! Illemmalla oli ajatus mennä baariin ja veinkin alaikäisen veljeni jo takaisin kotiin, mutta eihän me mihinkään K-18 paikkaan päädyttykkään, vaan istuttiin Rauman seurakuntatalon pihalla loppu ilta. Täytyy sanoa, että minä olen kyllä jo liian vanha istuskelemaan iltaa parkkipaikalle seuraten kun nuoriso (parhaimmillaan veljeni luokkakaverit) juovat pussikaljaa ja reppusiideriä. Mutta ihan hauskaa oli! Nuorena olin niin kiltti, että vietin paljon aikaa kotona ja kavereiden luona, eikä kylillä tullut pahemmin hengailtua, mutta enpä kyllä koe jääneeni paljosta paitsi...

Lauantaiksi olin sopinut meneväni kaverin luokse kylään. Sää oli ihana, aurinko paistoi ja päätettiin lähteä Yyteriin uimaan ja nauttimaan illasta. Oli joku muukin huomannut kauniin illan ja lähtenyt rannalle! En ollutkaan käynyt Yyterissä moneen vuoteen. Harmittaa, ettei vaan saa itseään lähtemään lähelläkään oleviin kivoihin kohteisiin, vaikka joka vuosi suunnittelee pitkän "To do-listan" mihin olisi kiva mennä vaikka montakin kertaa, kun ovat niin lähellä jne. Illalla lähdettiin vielä Porin yöelämää katsastamaan. Alku ei näyttänyt kovin lupaavalta, ei ketään missään, vain tyhjä vaahtobileallas ja muutama kaljankittaaja, mutta seitsemältä aamulla nukkumaan meneminen kertonee kai kuitenkin, että jossain kohtaa iltaa juhlat kuitenkin alkoivat! Toivon tulevaisuudessakin kaikille kanssajuhlijoilleni oikein hauskoja iltoja, mutta viikonvaihde opetti myös sen, että olkaa ihmiset varovaisia. Kaverilla oli kotiin tullessa seuralainen, joka oli tarpeen lähettää vielä aamuyöstä kotiin selkiämään ja rauhoittumaan, mutta joka ei itse ollut yhtään samaa mieltä asiasta ja alkoi ennen lähtöään käydä jo agressiiviseksi. Tälläisiä tapauksia ei kenellekkään haluaisi, onneksi illan seurueessamme oli myös muuta miesväkeä, enpä tiedä mitä me tytöt olisimme tälle sankarille keskenämme tehneet. Onneksi juhlat kuitenkin päättyivät kaikkien osalta onnellisesti ja saatiin uusia mukavia tuttavuuksiakin!

Sunnuntaina juhlimisesta selvittyäni lähdin vielä illaksi mökille syömään, savusaunaan ja keräämään vähän vadelmia pirtelöihin.

Oliko muilla kiva viikonloppu? Kommentoikaa ihmeessä ja antakaa ajatustenne kuulua!