Joulu

Joulun lähestyessä oli aika pakata tavarat kotikoti vierailua varten ja syödä vielä viimeinenehtoollinen ennen lanttulaatikon vallankumousta, joka tulisi kestämään mitä todennäisimmin neljä päivää...

Wanhojen tanssi pukuni ja ylioppilasmekkoni olivat vanhalla koulullani lainassa lukiomessujen vuoksi ja kiitokseksi oli lähetettty suklaata eli joulun herkutellu sai alkaa heti kotiin päästyäni!

Poikakaverikin oli muistanut ensimmäisen joulumme kunniaksi jo ennen kotikoteihimme lähtöä ja kyllä se aika nopea on näköjään oppimaan, ihana muisto ja frappe rahaa!

Kotona pidettiin perinteinen leivontapäivä 23.12. perinteisten joulutorttujen sekä ei niin perinteisten Aura-juusto piparien ääressä.

Aatto vietettiin myös perinteitä kunnioittaen. Aamullisen kaurapuuron jälkeen avattiin ensimmäiset lahjat, käytiin ulkoilemassa, katsottiin joulurauhan julistus, syötiin riisipuuroa, käytiin kirkossa ja savusaunassa ja illaksi pappan luoksen muiden sukulaisten kanssa.

Kavereiden näkeminen kotipuolessa on 300 kilometrin päässä olevan koulun vuoksi jäänyt valitettavasti vähemmälle, joten oli ihanaa kun ystävä kävi tuomassa joulumuistamisensa vielä aattoiltana!

Joulupäivänä mentiin isän vanhempien luokse viettämään joulua.

Saatiin koko perhe joululahjaksi Kivi-peli, sekoitus risti-nollaa, Jazz-peliä ja jotakin aivan omaa. Tosi hauskalta vaikuttaa, vaikkei oma taktiikka vielä ihan voittamaton olekkaan...

Tapaninpäivänä oli viimeisen sukulaisvierailun aika. Kuten arvata saattaa, mukaan tarjottiin jos jonkinlaista jouluruokaa ja eihän opiskelija nyt ilmaisesta ruusta voi kieltäytyä, vaikka lanttulaatikko tuntuu tulevan jo korvistakin ulos, joten meidän "opiskelijaruokalassa" tarjoiltiin jouluruokia vielä neljäntenäkin päivänä. Ei sitten yhtään näitä ruokia ennen ensi joulua, eihän?!

Kuten jo ennen joulua, oli myös joulun jälkeen päästävä syömään jotain aivan muuta, jotain mikä ei edes etäisesti muistuta joulusta.

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Loma loma loma!

Mahtavasta kolmen viikon joululomasta on kulunut nyt eka viikko ja taitaa olla aika päivitellä vähän kuvia ja kuulumisia tännekin!

Loma on mennyt aikalailla levätessä ja hengaillessa. Alkuviikosta Porissa alkoivat joulumarkkinat, joiden kohokohta meikäläiselle olivat kyllä alpakat Spray ja Carlos! Vielä tänään Eetunaukiolla sekä joulumarkkinat että Tuomaan markkinat, kannattaa käydä kurkkaamassa jos on täällä päin.

Viikonloppuna kävin pappan luona auttamassa joulusiivouksessa ja illalla pikkuveljen kanssa katsomaan uusin (eli aikajanalla vanhin?) Star Wars. Ihan ok leffa, vaikka vähän turhan pitkä elokuvaksi kun ei ole mikään erityinen Tähtien sota-fani. Kiva oli silti pistää vähän parempaa päälle ja viettää laatuaikaa veljen kanssa, sitä kun ei turhan paljoa ehdi viettämään kun asuu 300 kilometrin päässä.

Edellispäivänä käytiin kullan kanssa kävelemässä Yyterin suunnilla, aika mielettömät maisemat!

Ja ollaan me ruokaakin tehty kun kerrankin on aikaa! Kyllä itse leivotut hampparit ja broileri bataattimuusin kera voittaa purkitetut kinkkukiusaukset ihan 6-0...

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Parhaat banaaniletut

Olen eri lähteistä kaivellut hyvien, helppojen ja varmasti onnistuvien banaanilettujen ohjetta ja vihdoin on löytynyt kokeilujen kautta kombo jolla tämäkin lettujenpaiston mestarikin saa lättynsä käännettyä!

1 iso tai 2 pienempää banaania
2 kananmunaa
1dl kaurahiutaleita
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljasokeria

Laita ainekset blenderiin niin saat juuri sopivaa taikinaa lettuja varten. Paista kuten mitkä tahansa letut pienessä tilkassa öljyä. Tästä määrästä tulee ihan kiva iltapalasetti kahdelle. Päälle turkkilaista jogurttia tai rahkaa ja marjoja, kuten mustikoita, mansikoita ja vitamiinipommi tyrniä ja eikun herkuttelemaan!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Voi vitsi mitä viikkoja...

Poikakaveri oli maanantaina lätkätreeneissä ja illalla odottelin kuulumisia, mutta mitään ei kuulunut. Viesteihin ei tullut vastauksia eikä puhelimeen vastattu. Ennen puoltayötä tuli viestiä, että oli mennyt pää edellä laitaan muutamaa minuuttia ennen treenien loppua, 25 minuuttia jäällä odotellut ambulanssia ja kyydillä keskussairaalaan odottamaan röntgeniä. Yön ajan odotettiin kuviin pääsyä, sitten kuvien tuloksia ja lopulta unta ja lääkärin aamukierrosta. Röntgenistä selvisi kahden rintanikaman ja neljän kylkiluun murtumat. Nyt on parin viikon verran toivuttu ja vielä on nelisen viikkoa ensimmäiseen kontrollikäyntiin. Paraneminen on lähtenyt ihan kivasti käyntiin, mutta pääkopalle makoileminen ja vain kotona hengailu ottaa urheilevalle ihmiselle kaikista kovimmille.

Ja etteivät surulliset sattumat vaan loppuisi tähän, meidän pitkäaikainen karvakaverimme Mini lähti joulukuun ensimmäinen päivä koirien taivaaseen. Jo alkusyksyllä todettu kasvain oli todennäköisesti levinnyt ja alkanut liiaksi rasittaa pientä ja jo kunnioitettavaan 11 vuoden ikään saapunutta koiraa. Vauhtia oli vanhuksella riittänyt melkein viimeisiin päiviin asti, kasvain oli onneksi edennyt hyvin rauhallisesti, sillä pahin ennuste syyskuussa oli alle kuukausi elinaikaa. Viimeisinä päivinä alkoi pyörtyily, väsyminen ja yskiminen, joten kotona todettiin, että olisi aika päästää irti. Kauniisti ja rauhassa oli nukahtanut äidin syliin ja nyt terrierin on parempi riehua ilman kipuja ja vaivoja koirien taivaassa!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli