Kevätväsyä

Harkan jälkeen koulu alkoi sellaisella tohinalla, että ensimmäisen viikon käytetyin ajatus oli "pääseekö maitojunalla takaisin kotiin?". Deadlinejä pukkasi heti pari ja seuraavalle viikolle muutama lisää. Ensimmäisestä viikosta selvittiin kuitenkin yhdessä stressaamalla.

Toisella viikolla puolet kämppiksistä lähti Tuntsan hiihtovaellukselle ja itse jouduin selviämään kokonaisen vuorokauden yksin pikku boksissamme. Jännää, miten koulun alkaessa sitä murehti millaisia kämppiksiä itselleen saa tai joutuu ottamaan ja miten sitä sitten tullaan toimeen, kun jokaisella on omat tapansa ja tottumuksensa. Nyt kämppiksistä on tullut niin olennainen osa omaa Vieru-kuplaa, ettei niitä vaihtaisi kyllä mihinkään! Toivottavasti ensi vuonna saadaan asua samalla kokoonpanolla.

Nuorten aamuvalmennukset rullailivat toisella viikolla jo kivasti, huippua päästä ohjaamaan näin motivoituneita ja taitavia nuoria. Itselleni nuoret ovat ehdottomsti mieluisin kohderyhmä ja siksi olenkin niin innoissani tästä ryhmästä kaikkien lasten ja sennujen ohjausten keskellä. Myös jalkapalloseura Lahden 69:n futiskoulukiertueen ohjaukset pyörähtivät käyntiin, vaikka melkoisia epäoikeudenmukaisuuden tuntemuksia opiskelijat tunsivatkin, kun aamulla on herätys kello kuusi, jotta päästään seitsemältä lähtemään Lahteen, jossa alkaa kolmen tunnin pallon pyörittely sekavissa olosuhteissa, kun oppilaiden määrät, tilat ja koko kokonaisuus on hyvin epätarkkaa ja -selvää. Lahden sennujen ohjauksia valmistellaan jo kovaa vauhtia ja pienten sekaannusten jälkeen saadaan varmasti heillekin mukavan liikunnallinen kevät aikaiseksi.

Ohjaukset jatkuivat tällä viikolla ja kirjallisia raportteja on ennen kesää tehtävänä juuri niin paljon kun vaan jaksaa tehdä! Pakollisen oppimispäiväkirjan lisäksi olen meinaan onnistunut haalimaan itselleni vapaasti valittavan Psykkinen valmennus-verkkokurssin sekä Hiihdon valmentajakoulutuksen, jonka kotiläksyjä odotan kauhunsekaisin tuntein.

Yleensä olen viikonloput kotipuolessa, mutta viime viikolla oltiin Pinkjärvellä kävelemässä ja äidin ruokapöydässä kylässä. Tämä viikonvaihde menee puolestaan koululla tai oikeestaan Lahdessa hiihtovalmentajakoulutuksessa. Huomaa, että maisemanvaihdos viikoittain olisi kyllä erittäin toivottavaa, mutta onhan itsensä kehittäminen myös erittäin tärkeää!

Perjantaina loppuvat kesätyöhaut hakemiini paikkoihin, joten seuraava viikko tullaan olemaan jännän äärellä mitä kesälle on kaavailtavissa, ollaan siis kuulolla!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Viimeistä viikkoa viedään!

Viimeinen viikko harjoittelussa alkoi sellaisella vauhdilla, että alta pois.

Aamulla poikakaveri oli jo tuomassa minua töihin, kun tajusi, että hänen koulunsa loppuu vasta lähempänä kuutta, kun taas minä olin sopinut olevani kotona ja ennen puolta ja elokuvissa kaverin kanssa ennen tasaa. Ei auttanut muu kuin pyytää apuvoimia hätiin, auto minulle ja molemmat sorviensa ääreen. Kiirehän siinä meinasi pukata päälle, kun Puuvillan alueen uusien työntekijöiden tutustumiskierros oli sovittu koko meidän toimiston väelle 9.15... Saatiin kuitenkin avaimet vaihdettua, kierrokselle ja kouluun ehdittiin ajoissa ja 10 alkava palaverikin pääsi alkamaa melkein ajallaan. Palaverin jälkeen oli kevyen välipalan aika ja perus harjoittelijan hommia eli muuttopahvien ja kokoustilojen siivousta. Hommat kuitenkin tyssäsivät siihen, kun puhelin puoli yhden maissa soi ja ensimmäinen työhaastattelu Ulvilan Pesäveikoille sovittiin kello kahteen! Huhuh, että alkoi jännittää, vaikka kivastihan se meni ja nyt odotellaan vastausta UPV:lta sekä muilta toimijoilta, joille olen töihin hakenut. Lounas venahti yli kolmeen, mistä voikin jo arvata, että leffakarkit maistuivat jo kauan ennen elokuvan alkua. Miten tärkeää se säännöllinen ruokailu oikein onkaan?! Iltapäivä töissä meni Mini-Pitkis materiaaleja läpi käymällä.

Taas piti olla hyvin aikaa ajella kotiin ja syödä ennen Fifty shades darker-leffaa, mutta unohtunut parkkikiekko sekä H&M:n opiskelija-alennukset hiukan sotkivat aikataulua. Kun teatterin penkkiin vihdoin pääsi, oli elokuva juuri niin hyvä, tai jopa parempi, kun toivoin. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä versiosta, erikoinen mutta niin hyvä, ja tämä toinen oli vieläkin parempi ja aidompi. Tälläisestä elokuvasta tulee helposti kiusallinen ja teennäinen, mutta kohtaukset olivat selkeitä ja ytimekkäitä ja näyttelijät rennompia kuin ensimmäisessä, joten en voi kuin kehua!

Tiistaina jatkoin Mini-Pitkiksen arkistointia, kävin läpi sähköposteja, kirjoittelin raportteja ja selvittelin loppuviikon ohjelmaa. Töiden jälkeen käytiin noutamassa Facebook-kirppikseltä ostamani pari Muumi-mukia.

Keskiviikkona tutustuin Aktiivisen työpaikan-sertifikaattiin ja Suomi liikkuu 100 lasissa-kampanjaan. Vielä samana päivänä käytiin kotikunnassani Eurajoella luovuttamassa kyseinen sertifikaatti, jonka viime kesäinen työpaikkani oli erittäin hyvillä pisteillä saanut ja ihan mitalisijoille asti yltänyt koko Suomen mittakaavassa. Saavat kyllä olla ylpeitä työstään ihan jokainen mukana ollut! Iltapäivällä vein Pitkis-mainoksia Puuvillan liikkeisiin ja päivän viimeiset työtunnit menivät sertifikaatin luovutuksessa. Oli mukava nähdä tilaisuus, vaikka varsinainen luovutus olikin hätäisesti ohi.

Naistenpäivän kunniaksi mentiin poikakaverin kanssa katsomaan Ässät-Kalpa peliä. Toinenkin kaveripariskunta oli tullut paikalle ja tokaistiin vaan että toiset miehet antaa kukkia ja toiset tuo lätkäpeliin... Onko tämä nyt sitä parasta parhaille? Opiskelijat pääsivät haalarit päällä ilmaiseksi sisään, joten onneksi lainahaalarit löytyivät. Opiskelijoiden lisäksi naiset saivat erityiskohtelua, kun ennen peliä jaettiin pinkkejä parkkikiekkoja ja Leaderin raakasuklaata (ainoat oikeat syyt tulla paikalle!) sekä muutamia muita tuote-esittelijöitä oli paikalla.

Torstaina oli perus toimistopäivä, lueskelin sähköposteja, tein raportteja kouluun, valmistelin lauantain tapahtumaa ja kokosin lasten liikuntaunelmat yhteen tiedostoon.

Perjantaina oli viimeinen varsinainen harjoittelupäivä ja uuden toimistomme avoimien ovien päivä. Paljon ei varsinaisia töitä tullut tehtyä, kun aamu valmisteltiin ja loppupäivä kestittiin kutsuvieraita.

Lauantaina aloitettiin aamulla klo 9 viimeinen harjoittelupäivä ja Suomi liikkuu 100 lasissa-tapahtuman valmistelu. Henkilökohtaisesti tykkään kovasti olla mukana tapahtumissa, sillä niitä varten on valmisteltu jokin asia, ajatus tai toiminto valmiiksi ja sen on tarkoitus toimia ja jollakin tavalla kannustaa paikalle tulevia ihmisiä. Tapahtumat ovat myös yritykselle tai yhdistykselle aina tietylainen näytön paikka omasta osaamisestaan ja tietotaidostaa. Tämän kaltaiset päivät ovat myös loistava tapa päättää harjoittelu, kuin viimeinen tulikoe mitä olet oppinut harjoittelupaikastasi, heidän tuottamistaan palveluista ja aktiviteeteistään sekä ihmisten kanssa toimimisesta. Omana hommanani oli pääasiassa testata ihmisten puristusvoimaa siihen suunnitellun mittarin avulla, mikä kiteytti kyllä kaikki edellä mainitsemani tiedot ja taidot ja mikä teki viimeisestä päivästä LiikUlla yhden koko harjoittelun parhaista!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

Aurinkoista viikonloppua!

Vitsi miten ihan ilma on ollut koko viikonlopun! Loppuviikosta ihan harmitti, kun piti istua sisällä toimistossa kaikki päivät ja kun pääsi kotiin ja sai päivällisen napaan, alkoi jo olla melkoisen hämärää.

Viikonloppuna kuitenkin ehdittiin olemaan ulkona ja nauttimaan auringon paisteesta. Perjantaina lähdettiin kotikotiin äidin ruokapatojen ääreen ja lauantaina viimeisteltiin työ- ja kurssitodistus nippujen kanssa kesätyöhakemukset kuntoon. Nyt täytyy vaan odotellaan, todella mielenkiintoisia töitä on kyllä tarjolla!

Sunnuntaina arkirytmi sai vallan ja uni loppui jo ennen kahdeksaa. Päästiinpähän ainakin hyvissä ajoin uimahalliin polskimaan. LiikUlla tekemäni työharjoittelu kestää neljä viikkoa, mutta tunteja ensimmäiseen työharjoitteluun tulisi kerätä noin 280, joten loput tunnit teen vetämällä aikuisuimakoulua. Ihan huikeeta hommaa! Aikuinen, joka itse hakeutuu uimakouluun, on varmaankin motivoitunein ohjattava jonka maa päällään kantaa. Tällä kertaa meillä oli ensimmäinen varsinainen uintitesti eli kartoitettiin uimataidon taso Uimaliiton merkkisuoritustaulukon avulla. Taito on jo alussa kohtalainen, mutta vesi elementtinä on pelottava ja siitä johtuen henkinen puoli pitää ratkoa ennen fyysisten huippusuoritusten aikaansaamista.

Uimisen jälkeen suunnattiin kotiin tekemään kanapastaa ja nälkä selätettynä lähdettiin Yyteriin ulkoilemaan. Sitä auringonpaistetta ei voi kylliksi hehkuttaa, ihanaa! Aamun herätyksestä ja uiskentelusta johtuva väsymys kaikkosi kyllä taivaan tuuliin. Aurinko oli sulattanut jään ohueksi ja kestävämpienkin jäälauttojen reunat sulivat hiljalleen jääpuikoille. 

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli

3/4 työharjoittelusta tsek!

Kolmas viikko käynnistyi muutolla! LiikUn toimisto siis muutti Liisankadulta Puuvillan kauppakeskuksen yhteyteen Pohjoisranta 11 D:hen. Uusi toimistohan on hieno kuin mikä, tosin uusi avokonttori-tyyli voi tuottaa joillekin tuskaa...

Maanantaina muutettiin koko päivä muuttofirman kanssa isoja huonekaluja ja laatikoita varastoon ja vähän myös toimiston puolelle. Aktiivisuusmittariin tuli päivän saldo täyteen jo iltapäivällä, joten askelia tosiaan noissa hommissa kertyy.

Tiistaina jatkettiin muuttoa kuskaamalla pakulla pienempiä tavaroita Puuvillaan, Karhuhallin varastoon sekä reilusti kierrätykseen. Iltapäivällä päästiin jo hetkeksi toimistolle virittelemään koneita ynnä muuta työnteolle tarpeellista.

Keskiviikkona saatiin atk-tukihenkilöt paikalle, kopiokoneet laulamaan ja kiinni niin sanotusti oikeisiin töihin. Omiin hommiini kuului esimerkiksi erittäin tuskainen nettisivujen päivitys ilman tunnuksia, ohjeita, omaa tietoa ja taitoa tai edes tehtävänanatajan tietoa ja taitoa. Muutama tunti turhaa työtä tuli tehtyä, sillä torstaina sai taas jatkaa samaa hommaa käytännössä nollasta. Tästä oppineena, aion kyllä itse käydä mahdollisimman paljon kursseja ja koulutuksia, sillä on paljon mukavampaa tehdä töitä kun ei tarvitse koko aikaa arvailla miten hommat tulisi hoitaa ja että ainakin omat työnsä osaisi tehdä! Sivujen päivittämisen lisäksi aloin tutustumaan Pitkis-leirien paitatilaukseen, aikamoista numeroiden pyörittelyä ja taas törmättiin siihen ongelmaan, jos nettisivut eivät toimi tai niitä ei osata käyttää, on työnteko kaikille aivan turhaan kovin haastavaa. Keskiviikon sanat olivat siis perehtyminen, perehdytys, koulutukset ja kouluttautuminen.

Torstaina jatkettiin samoilla teemoilla. Paitatilaukset etenivät verkkaiseen tahtiin ja nettisivujen päivitykseen sotkettiin mukaan vielä muutama työntekijä Turun toimistoltakin sekä muutama turha työtunti. Työnantajan ilmoittaessa olevansa reissussa koko perjantain, puserrettiin paitatilaus niin valmiiksi kun nyt oli mahdollista ja jätettiin RSS-feedien etsintä nettisivuja varten suosiolla perjantaille.

Perjantai aamu alkoi nettisivu-projektilla ja toivottavasti se nyt oli viimeinen silaus sille asialle minun osaltani ainakin. Aamulla kävi myös ilmi, että myös toimistosihteeri on samaisessa palaveritapaamisessa Turussa kun työnantajanikin, joten kaavailtu tulostus- ja arkistointiprojekti jäi ainakin tältä viikolta tekemättä.

Aikamoinen viikko takana, liikunnanohjaaja AMK-koulutuksen työharjoittelua, tavoitteena tutustua liikunta-alaan mahdollisimman monipuolisesti. Tavallaan on onnistuttu, kun on toiminut muuttomiehenä, sihteerinä, autonkuljettajana, atk-apulaisena ja välillä jopa lastenliikunnan ohjaajana ja suunnittelijana.

Nyt kuitenkin äidin päivällispöytään ja täysihoitoon ennen arjen jatkumista!

P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli