Viimeinen viikko harjoittelussa alkoi sellaisella vauhdilla, että alta pois.
Aamulla poikakaveri oli jo tuomassa minua töihin, kun tajusi, että hänen koulunsa loppuu vasta lähempänä kuutta, kun taas minä olin sopinut olevani kotona ja ennen puolta ja elokuvissa kaverin kanssa ennen tasaa. Ei auttanut muu kuin pyytää apuvoimia hätiin, auto minulle ja molemmat sorviensa ääreen. Kiirehän siinä meinasi pukata päälle, kun Puuvillan alueen uusien työntekijöiden tutustumiskierros oli sovittu koko meidän toimiston väelle 9.15... Saatiin kuitenkin avaimet vaihdettua, kierrokselle ja kouluun ehdittiin ajoissa ja 10 alkava palaverikin pääsi alkamaa melkein ajallaan. Palaverin jälkeen oli kevyen välipalan aika ja perus harjoittelijan hommia eli muuttopahvien ja kokoustilojen siivousta. Hommat kuitenkin tyssäsivät siihen, kun puhelin puoli yhden maissa soi ja ensimmäinen työhaastattelu Ulvilan Pesäveikoille sovittiin kello kahteen! Huhuh, että alkoi jännittää, vaikka kivastihan se meni ja nyt odotellaan vastausta UPV:lta sekä muilta toimijoilta, joille olen töihin hakenut. Lounas venahti yli kolmeen, mistä voikin jo arvata, että leffakarkit maistuivat jo kauan ennen elokuvan alkua. Miten tärkeää se säännöllinen ruokailu oikein onkaan?! Iltapäivä töissä meni Mini-Pitkis materiaaleja läpi käymällä.
Taas piti olla hyvin aikaa ajella kotiin ja syödä ennen Fifty shades darker-leffaa, mutta unohtunut parkkikiekko sekä H&M:n opiskelija-alennukset hiukan sotkivat aikataulua. Kun teatterin penkkiin vihdoin pääsi, oli elokuva juuri niin hyvä, tai jopa parempi, kun toivoin. Tykkäsin kovasti ensimmäisestä versiosta, erikoinen mutta niin hyvä, ja tämä toinen oli vieläkin parempi ja aidompi. Tälläisestä elokuvasta tulee helposti kiusallinen ja teennäinen, mutta kohtaukset olivat selkeitä ja ytimekkäitä ja näyttelijät rennompia kuin ensimmäisessä, joten en voi kuin kehua!
Tiistaina jatkoin Mini-Pitkiksen arkistointia, kävin läpi sähköposteja, kirjoittelin raportteja ja selvittelin loppuviikon ohjelmaa. Töiden jälkeen käytiin noutamassa Facebook-kirppikseltä ostamani pari Muumi-mukia.
Keskiviikkona tutustuin Aktiivisen työpaikan-sertifikaattiin ja Suomi liikkuu 100 lasissa-kampanjaan. Vielä samana päivänä käytiin kotikunnassani Eurajoella luovuttamassa kyseinen sertifikaatti, jonka viime kesäinen työpaikkani oli erittäin hyvillä pisteillä saanut ja ihan mitalisijoille asti yltänyt koko Suomen mittakaavassa. Saavat kyllä olla ylpeitä työstään ihan jokainen mukana ollut! Iltapäivällä vein Pitkis-mainoksia Puuvillan liikkeisiin ja päivän viimeiset työtunnit menivät sertifikaatin luovutuksessa. Oli mukava nähdä tilaisuus, vaikka varsinainen luovutus olikin hätäisesti ohi.
Naistenpäivän kunniaksi mentiin poikakaverin kanssa katsomaan Ässät-Kalpa peliä. Toinenkin kaveripariskunta oli tullut paikalle ja tokaistiin vaan että toiset miehet antaa kukkia ja toiset tuo lätkäpeliin... Onko tämä nyt sitä parasta parhaille? Opiskelijat pääsivät haalarit päällä ilmaiseksi sisään, joten onneksi lainahaalarit löytyivät. Opiskelijoiden lisäksi naiset saivat erityiskohtelua, kun ennen peliä jaettiin pinkkejä parkkikiekkoja ja Leaderin raakasuklaata (ainoat oikeat syyt tulla paikalle!) sekä muutamia muita tuote-esittelijöitä oli paikalla.
Torstaina oli perus toimistopäivä, lueskelin sähköposteja, tein raportteja kouluun, valmistelin lauantain tapahtumaa ja kokosin lasten liikuntaunelmat yhteen tiedostoon.
Perjantaina oli viimeinen varsinainen harjoittelupäivä ja uuden toimistomme avoimien ovien päivä. Paljon ei varsinaisia töitä tullut tehtyä, kun aamu valmisteltiin ja loppupäivä kestittiin kutsuvieraita.
Lauantaina aloitettiin aamulla klo 9 viimeinen harjoittelupäivä ja Suomi liikkuu 100 lasissa-tapahtuman valmistelu. Henkilökohtaisesti tykkään kovasti olla mukana tapahtumissa, sillä niitä varten on valmisteltu jokin asia, ajatus tai toiminto valmiiksi ja sen on tarkoitus toimia ja jollakin tavalla kannustaa paikalle tulevia ihmisiä. Tapahtumat ovat myös yritykselle tai yhdistykselle aina tietylainen näytön paikka omasta osaamisestaan ja tietotaidostaa. Tämän kaltaiset päivät ovat myös loistava tapa päättää harjoittelu, kuin viimeinen tulikoe mitä olet oppinut harjoittelupaikastasi, heidän tuottamistaan palveluista ja aktiviteeteistään sekä ihmisten kanssa toimimisesta. Omana hommanani oli pääasiassa testata ihmisten puristusvoimaa siihen suunnitellun mittarin avulla, mikä kiteytti kyllä kaikki edellä mainitsemani tiedot ja taidot ja mikä teki viimeisestä päivästä LiikUlla yhden koko harjoittelun parhaista!
P.S. Seuratkaa blogin lisäksi Instagramissa veeramt_96 ja Snapchatissa veera_vekkuli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti