Huhuh, eilen oli taas ihan mieletön päivä!
Aamulla pakattiin eväät ja tulentekovälineet reppuun ja suunnattiin Vaattunkikönkään retkeilyalueelle. Reittejä löytyi esteettömistä keskivaikeisiin, mutta talvi oli kyllä tehnyt helpoistakin vaikeita... Me lähdettiin kiertämään yhteensä 9 kilsan suopolkua, joka kulki läpi mielettömän kauniiden suoalueiden. Lenkin varrella oli kartan mukaan lintutorni toisella laidalla ja laavu toisella, mutta umpihanki teki tehtävänsä ja useamman retkeilijän matka tyssäsi laavun tietämille. Vaattunkikönkäältä lähdettäessä polku oli leveää ja helppokulkuista ja muuttui mukavaksi yhden ihmisen levyiseksi poluksi noin 500 metrin päästä lähdöstä. Eka laavu löytyi jo kilsan jälkeen, mutta me päätettiin lähteä kiertämään polkuja. Suopolun Säynäjäojan laavulle oli nelisen kilometriä. Jatkettiin matkaa senkin ohi, sillä haluttiin varmasti keritä polku ympäri ja nähdä myös lintutorni ennen kun pitäisi palata takaisin kaupunkiin. Pian laavun jälkeen polku kuitenkin huononi merkittävästi eli lunta oli mua puoleen reiteen ja joka kolmas askel myös upposi just niin syvälle. Muuten sai harppoa edellä menevien retkeilijöiden jalanjäljistä tulleisiin kuoppiin ja voin kertoa, että jokseenkin rankkaa oli! Noin kilometrin tarpomisen jälkeen vastaan tuli muita retkeilijöitä, jotka onneksi sanoivat, että polku vaan huononee ja käännyttiin kaikki ympäri. Palattiin sitte laavulle paistamaan makkaraa ja juomaan kuumaa mehua ennen paluumatkaa. Yhteensä käveltiin reilu 8 kilsaa, joten ihan hyvä reissu tuokin!
Napapiirin retkeilyalueelta suunnattiin taas Husky Parkille, jossa rapsuteltiin hetki koiria ennen kelkkaretkeä. Meille oli varattu itse ajettava kelkkasafari, mikä oli käsittämättömän siistiä! Oli mahtavaa katsella koirien, jotka rakastaa juoksemista, vetävän meitä perässään semmoista vauhtia että heikompia hirvittää. Ajaminen letkassa ei ollu hankalaa ja ohjeistus oli kattava, joten ajokokemuksesta sai nauttia täysin rinnoin, suosittelen! Ajon jälkeen työntekijä ohjasi meidän isoon kotaan juomaan mehua ja kuuntelemaan ja kyselemään puiston toiminnasta ja koirista.
Kaikkien kysymysten jälkeen mentiin vielä katselemaan koiria ja sain 5 kuukautta vanhan vauvakoira Nalan syliini. Hän oli aivan ihana, pehmoinen söpöläinen! Illalla päästiin vielä seuraamaan koirien ruokinta-aikaa, lihavadillisia katosi melkoiseen tahtiin ja koirien kuoro kuului varmaan soille saakka.
Illalla mentiin vielä huskyfarmin omistajapariskunnan kanssa syömään ja istumaan iltaa Rovaniemen keskustaan. Paljon ei paikallisia sielläkään näkynyt, ennemmin olisin veikannut olevani jossain päin Aasiaa!
P.S. Tsekkaa myös blogin Facebook-sivu Treenitrikoissa sekä Instagramista veeramt_
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti