Viikon reissu Rovaniemellä alkaa taas olla lopuillaan ja tälläkin kertaa reissu meni ihan liian nopeasti. Edellisestä reissusta vajaan vuoden takaa voit lukaista täällä: http://treenitrikoissa.blogspot.com/2018/04/snoukkaa-ja-tuhannen-kalorin-hiihto.html , http://treenitrikoissa.blogspot.com/2018/04/vaattunkikonkaan-retkeilyreitit-lisaa.html ja http://treenitrikoissa.blogspot.com/2018/04/rovaniemi-ja-husky-park.html .
Viimeksi majoituttiin mökissä, joka sijaitsi noin 25 kilometria Rovaniemen keskustassa. Sama paikka ei ollut vapaana tällä kertaa, joten löydettiin mukavan oloinen mökki muutama kilometri keskustasta ja aivan SantaSportin ja urheiluopiston vierestä. Alla oleva kuva on mökkimme ruokapöydästä otettu, ei ainakaan voi valittaa maisemia, tälläkään kertaan.
Ehdittiin touhuta Rovaniemellä vaikka ja mitä, vaikka viime kerran aktiviteettimestarimme olikin valmistelemassa omia häitään. Ensimmäisenä aamuna suunnattiin tietysti Husky Parkkiin ja siellä vierähti taas useampi tovi.
Jotta koirakiintiöön ei lomallakaan tulis vajausta, suunatsin torstai iltana kaverini luokse. Poikaystävä oli viettämässä villiä polttari-iltaa tulevan sulhasen mukana ja minä vietin ei niin villiä iltaa koirien kanssa. Oli niin mukava nähdä kaveria ensimmäistä kertää sitten Huikeen kauden loppumista, sillä hän asuu opintojensa vuoksi täällä Rovaniemellä. Hänen kanssa täälä asuvat aivan ihastuttavat Pablo ja Pipsu. Molemmat ovat rescuekoiria ja aivan valtavan kilttejä sellaisia. Pablo on rauhallinen isoveli ja Pipsu 5 kuukautta vanha pieni ja pippurinen drama queen. Mahtava pari!
Tällä kertaa hiihtoladut löytyivät aivan mökin ovelta alkaen, joten käytiin useampanakin päivänä hiihtelemässä. Kavuttiin suksilla muun muassa Isorakan päälle. Harmillista on latukarttojen heikkous, sillä tästä talviurheilun luvatusta kaupungista kyllä löytyy loistavassa kunnossa olevia latuja. Meitä ei niin kauheasti haitannut hiukan arvailla lenkkien pituuksia, mutta vaikkapa lasten kanssa liikkuessa sillä on melkoinen merkitys onko reitti 5 kilometria yhteen suuntaan vai lenkkinä...
Meinattiin mennä sunnuntaina laskettelemaan Ounasvaaralle, mutta aurinkoisena päivänä kaikki muutkin olivat tainneet päättää samoin. Vaihdoimme siis suunnitelmaa ja ajelimme kaupungin ohi Vaattunkikönkään retkeilyalueelle. Aivan ihana paikka ja mielettömän kaunis auringonlasku! Viimeksi yritettiin seikkailla laavun ohi lintutornille. Silloin matkalla ei ollut kuin jalanjälkiä, jotka upposivat minua parhaimmillaan nivusiin saakkaa. Päätimme siis palata laavulle ja jättää lintutornin toiselle kerralle. Tällä kertaa suunnittelimme samaa ja olimme jopa valmiit vain käymään laavulla, koska kello oli jo melko paljon ja aurinko tosiaan oli jo laskemassa. Tällä kertaa polku oli täysin toivottomassa kunnossa jo 1,6 kilometria ennen laavua. Lintutornille sitä vastoin kulki paremman näköinen polku, joten lähdimme kulkemaan sitä. Viimeisen suon ylityksen ajan piti kulkea miltei vuoden takaisen tasoista reittiä, joka oli tällä kertaa uponnut vain polveen saakka. Tornilta oli kyllä niin kauniit maisemat, ettei kaduttanut hetkeäkään lähteä rämpimään. Ja palatessa saatiin grillattua eväät vielä hiukan ennen parkkipaikkaa sijaitsevalla laavulla, joten reissu oli oikein onnistunut.
Laskettelu siirtyi päivällä eteenpäin, mutta se oli oikein hyvä ratkaisu. Tänään rinteissä oli selvästi hiljaisempaa eikä hissiin tarvinnut jonottaa käytännössä lainkaan. Laskettiin sekä Ounasvaaran päärinteitä että Tottorakan rinteitä, tosi mukavia kaikki. Laskettelun jälkeen suunnattiin Joulupukin pajakylään turistien sekaan. Kaverini oli suositellut Cafe Santa Clausin gluteenittomia burgereita, eikä turhaan. Todella kohtuuhintaiset ateriat, joihin sisältyi halutessaan gluteeniton sämpylä, ranskalaiset, omavalintainen dippi sekä kahvi, tee tai kaakao. Kyllä maistui useamman tunnin ulkona urheilun jälkeen!
Illalla poikaystävä lähti vielä moottorikelkkailemaan kaverinsa kanssa. Se taitaa olla hänelle tärkein aktiviteetti, jonka takia pohjoiseen kannattaa tulla... Minun mielestä täällä on niin momta hienoa paikkaa ja aktiviteettia, joiden takia kannattaa lähteä ajelemaa, että en osaa edes nimetä niistä parasta.
P. S. Seuraa blogin lisäksi Treenitrikoissa-sivua Facebookissa ja veeramt_ Instagramissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti